teksti

Taide

Pidän itseäni hyvin suomalaisena taiteilijana. Kuten niin monelle muulle suomalaiselle taiteilijalle, myös minulle luonto toimii pääasiallisena inspiraation lähteenä. Käytän työskentelyssäni meille tyypillisiä materiaaleja puuta ja paperia. Lisäksi muotokieleni on funktionaalista, pyrin ilmaisemaan pelkistetysti. Värien käyttö on niukkaa.

Sommittelu, viivan ja pinnan rytmi ohjaavat työskentelyäni. Koen olevani enemmän veistäjä kuin taidegraafikko. Teoksiini jäävä ”tyhjä tila” on yhtä tärkeä kuin itse kuva-alue. Veistän kuvat pääasiallisesti koivuvaneriin, joka on kovaa ja hankalaa työstää. Pidän kuitenkin koivupinnan luomasta kömpelöstä ilmeestä ja kulmikkaista viivoista. Japaninpaperi luo taas uudenlaisen herkkyystason puunpintaan veistetyille muodoille.

Taide on minulle paradoksaalinen asia. Yhtäältä toivon, että töistäni näkyisi eletty elämä: kuvat olisivat aidosti koetun tuntuisia. Toisaalta pyrin siihen, että taide säilyttäisi mielessäni eräänlaisen mystisen alitajunnan tason, en halua lähteä perusteellisesti pohtimaan taideteoksen tai sen sommittelun lähtökohtia. Annan aiheiden virrata mieleeni, näen unia ja toimin intuitiivisesti.

Muotokuvia elämästäni

Olen ensikertaa siirtynyt työskentelyssäni kuvaamaan ihmisiä. Kyseessä on eräänlainen kuvattu elämänkerta. Kaikkiin vedoksissa esiintyviin ihmisiin minulla on jokin henkilökohtainen suhde. Haluan pohtia olemassaoloa ja sitä kuinka elämä ja aika muokkaavat meitä. Miksi tapahtumat ja asiat tapahtuivat niin kuin ne tapahtuivat. Mitä seurauksia valinnoillamme on? Kuinka olla läsnä omassa elämässä?